Verta, hikeä ja 14 snickersiä

Nyt on rämmitty Repovedellä niin että nenä vuotaa verta, seisty keskellä puroa nokialaiset jalassa, kiivetty järjenvastaisesti jokaiselle nyppylälle ja kannettu jalustaa kaiken tämän aikaa. Ja kaikki tämä oli vapauttavan hauskaa. Yllä olevaa kuvaa klikkaamalla pääset kuvasarjaan. Huomaathan, että "captions"-tekstiä klikkaamalla saat kuvatekstit näkyville.

Varasin reissuun mukaan 14 snickersiä, kilon maapähkinöitä, 7 valmiskeittoa, 8 pasta-ateriaa, näkkileipäpaketin ja 7 tonnikalapurkkia. Vähän jäi ylikin, mutta paino nousi vain 300 grammaa. Taisipa tulla liikuntaa.

Juomavesi oli ensimmäisinä päivinä keltaista ja maistui kummalliselta. Emme olleet löytäneet vielä kaivoa, joten puhdistimme järvivettä. Lähde löytyi jo kartankin avulla, mutta se oli liian kaukana.

Filmiä oli 10 pakettia (Velvia 100F). Sitäkin jäi 5 pakettia yli, mutta tuli siellä roimittua kuvia. Yllä olevasta sarjasta on karsittu vaikka mitä.

Lisäksi tein eilen itselleni uuden bion kotisivuilleni. Katsokaa täältä ja ihmetelkää.

Kommentointi on suotavaa.

edit: YUP:ltä ilmestyi tänään uusi pitkäsoitto. Urut ovat tehneet comebackin ja levy vakuuttaa, paitsi se "he olivat vapaat"-kipale. Yleisesti levy on kuitenkin tahdittanut tämän päivän puuhastelua (lue: skannausta)

Tour de Kouvola

Kiersin kaverini kanssa Kouvolan ympäri. Yllä olevan kartan vei maantierosvo, joten olimme aivan muistojen varassa. Kannattaa suhtautua äärimmäisellä vakavuudella, sillä setti on tehty kieli poskella. Ota jo herne pöydälle.

Sarjaan pääsee yllä olevaa kuvaa klikkaamalla.

P.S. Lähden Tommin kanssa maanantaina Repovedelle (kansallispuisto) viikoksi, joten kuvia on luvassa, ellemme joudu karhun ateriaksi.

Kännikuvaus

Oli känni. Oli kamera. Oli Kruuwin wappukarkelot Coffee Housessa. Klikkaa yllä olevaa kuvaa ja pääset galleriaan.

Ne muut ovat ali-ihmisiä

Kuluttajista puhutaan paljon, mutta mikä on kuluttaja? Mainosalan ihmisten mielestä:

"Kuluttaja? Se tuulipukukaveri, joka työskentelee kaivinkoneen kuljettajana jossain Mikkelissä ja jonka vaimo on hommissa kaupan kassalla."("Kuluttaja, olet tyhmä tavis!", M&M.)

Luonnossa elämän kiertokulku menee niin, että kirahvi syö puskan, leijona kirahvin, hajottajat leijonan. Ja uusi puska kasvaa tuoreeseen multaan.

Teollisuusmaassa on myös kierto, mutta se on kierompi. Mainostaja suunnittelee mainoksen, jolla ylihinnoiteltu trendituote Apple Machintosh myydään keskivertokuluttajalle. Työn hän tekee Machintoshilla. Työpäivän jälkeen hän menee lenkille Applen soitin taskussaan tuulipuvussa. On ne keskiarvokuluttajat tyhmiä.

Mainos ei kuitenkaan päädy kuluttajille asti ilman mediaa. Tätä varten tarvitaan tarvitaan termi "keskiarvolukija". Älykäs toimittaja tietää, että keskiarvolukija on tyhmä ja lukutaidoton. Moiselle otukselle riittää väkipakolla kyhätty keskivertoinen lehti, johon ripotellaan idioottien kapitalistimainostajien suunnittelemat mainokset. Työpäivän jälkeen toimittaja menee kotiinsa räpläämään söpöä Machintoshia ja vaihtamaan Facebookiin virtuaalinalleja.

Lukija muuttaa lopputuotteen rahaksi, jolla tuotetaan taas uusi mainontaa tarvitseva tuote. Ohella hän haukkuu mainokset turhiksi ja moraalittomiksi. Toimittajat haukutaan vailla visiota vaeltaviksi sopuleiksi. Muut lukijat haukutaan idiooteiksi, kun he maksavat moisesta roskasta.

Näin valmistuu keskiarvo-mikätahansa. Kaikki tietävät, että "ne muut" ovat ihan saakelin tyhmiä.

Kuvajournalismia pimiön säännöillä

...sanovat jotkut. Pimiössä voi tehdä kuvalle käytännössä mitä tahansa, jos vain taitoa löytyy. Epäkelpo sääntö.

Kunnon puritanistit toivovat, että journalistista valokuvaa ei käsiteltäisi lainkaan. Mahdoton sääntö. Kamerasta ulos tuleva kuva (oli sitten filmiä tai digiä) ei ole koskaan koskematon. Taittajat itkisivät, kun kuvien pitäisi olla aina kuvasuhteeltaan 3:2. Filmikameroissa filmin valinta vaikuttaa kuvaan huomattavissa määrin. Digikamerasta taas tulee ulos joko kameran käsittelemä JPEG-kuva tai RAW-tiedosto, josta pitää "digivedostaa" JPEG-kuva. Sekin prosessi on kuvankäsittelyä, joten puritanismi pitää unohtaa.

Kolmas koulukunta viittaa usein kuvan sisällön autenttisuuden tärkeyteen. Eli kuvalle saa tehdä mitä tahansa, kunhan kuvan ensisijainen tulkinta ei muutu (esimerkki: kuva on otettu päivällä -> kuva on otettu yöllä). Samalla periaatteella käytetään kuvituskuvaa. Jos on syytä olettaa, että lukija sekottaisi kuvituskuvan autenttiseksi uutiskuvaksi, kuvatekstiin lisätään selvennys (esimerkki: kuvan karhu ei liity tapaukseen.)

Viimeisimpään taitaa nojata useimmat valokuvaajat. Sääntö ei ole kuitenkaan täysin ongelmaton. Periaatteessa joissakin ääritapauksissa salamavalon tai lyhyen/pitkän polttovälin käytöstä tulisi mainita kuvatekstissä (esimerkki: Matti Vanhaseen kohdistuva valokeila on valokuvaajan salamalla luotu, esimerkki #2: Etäisyydet vaikuttavat todellisuutta pidemmiltä valokuvateknisistä syistä.) Tämä sääntö mahdollistaisi myös turhien esineiden poistamisen esteettisistä syistä, jos ne eivät vaikuta tulkintaan. (esimerkki: kuvan vasemmasta ylälaidasta pilkottaa oksa)

Lopuksi kannattaa katsoa bloggaus, "ethics and toning", joka inspiroi minut avaamaan sanaisen arkkuni aiheesta. Bloggauksessa on hyvä kuvallinen ennen-jälkeen -esimerkki. Käsitellyn kuvan tulkitsin pikavilkaisulla hallin pukuhuonekäytävässä otetuksi.

Ihmisten ohjaaminen, esineiden siirtäminen ja muu todellisuuden muovaaminen on jo toinen juttu. Siihen puutun ehkä joskus.

Ennakkotehtävät

Mainitsin jo aiemmin että haen Taideteolliseen korkeakouluun ja Lahden Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan valokuvausta. Kuvien piti olla tänään (11.4.) perillä viimeistään klo 16:15.

Minua kiinnostaa nähdä millaisilla kuvilla muut hakevat, joten toivon että muutkin innostuvat julkaisemaan ennakkotehtävänsä myös. Ilmoita linkki kuviisi kommentilla. Ajan kanssa selviää, ovatko nämä "älä hae tälläisillä"-esimerkkejä vai ei.

Kuvia klikkaamalla näet ne suurempina. Tehtävänannot on kopioitu muotoiluinstituutin sivuilta.

1. Ihmisiä tilassa. Ohjaa ja rakenna ryhmäkuva käyttäen hyväksi tilaa ja sen rakenteita.



2. Paikan henki. Ota kolme kuvaa sinulle tärkeästä tilasta niin, että tunnelma kuvissa vaihtuu.



3. Paratiisi



4. Omat työt. Esittele omaa kuvatuotantoasi kymmenellä kuvalla, joista vähintään puolet valokuvia.

Neljännen tehtävän jaoin kolmeen osaan. Jokaisella osalla on eri värinen taustapaperi (toisin kuin nettikuvilla), jotta ne erottuvat toisistaan. En nimennyt sarjoja mitenkään.


Ensimmäinen osa koostuu kontaktista tai sen puutteesta.


Toisessa osassa on esineitä, joita pidetään kädessä ja jotka määrittelevät jotenkin kantajaansa.


Kolmannessa osassa on vaatteita.

Palaute on tervetullutta, vaikka tärkeimmän palautteen antaakin koulun raati, kun he kutsuvat tai jättävät kutsumatta pääsykokeisiin.

Kysymyksiäkin saa esittää. Tärkeimpään ja ensimmäisenä mieleen juolahtavaan kysymykseen vastaan jo etukäteen: Paratiisi-kuvan paska uloste on valmistettu Fazerin sinisestä suklaasta ja Valion rasvattomasta maidosta.

Muiden kuvia
Santari Sarkola: Ihmisiä tilassa, Paikan henki ja Paratiisi
Ilkka Vuorinen: Enakkotehtävät Lahden Muotsikkaan sekä Helsingin Taideteolliseen Korkeakouluun
Esa Piiroinen: kuvat Turun taideakatemiaan

Tee siitä kaunis

Bongasin digicamera.net-sivuston uutisista linkin uutisartikkeliin "Hollywood-tähdet: Nyt riitti photoshoppaus!" (Uusisuomi.fi)

Väitän, että useimmat meistä haluavat näyttää hyvältä valokuvassa. Kun kuvaaja astuu huoneeseen, kammat ja puuterit kaivetaan esille. Mutta haluaako ihminen näyttää kuvassa hyvältä, jos hän ei ole enää oma itsensä, vaan kuvankäsittelijän fantasia? Hmm..

Minua on pyydetty toteuttamaan erään henkilön omakuvaan painonpudotus (ei journalistisessa käytössä). Ja toisaalta esimerkiksi kuvankäsittelyoppaissa on esimerkkejä siitä, kuinka hääkuvassa molempia laihdutetaan hieman - asiakkaan pyynnöstä. Aika kultaa muistot, mutta ei kuvia. Photoshop kultaa kuvat.

"Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa." (1. Kor. 13:1)

Toisaalta myös silottelematon ja rosoinen kuva elää. Tähän törmää niin IRC-galleriassa kuin taidekuvassakin. Esimerkkinä olkoon Matti Tanskanen:

"Tanskanen näyttää kaikki julkaistavat kuvat kuvattavilleen. [- -] Hiphop- ja skeittiskenen keskellä kasvaneet eivät odota, että heidän mustan hupparinsa ja sekaisen tukkansa tilalle photoshopattaisiin retliini pikeepaita ja huolellinen jakaus" (Photo RAW, 1/2008)

Kuvassa esiintyminen on henkilökohtainen asia, aivan kuten julkisilla tiloilla liikkuessa meikkaaminen tai pukeutuminen. Kuvaajan kuuluu tietää/kysyä/aavistaa, millaisessa kuvassa kohde on valmis esiintymään. Ongelmatilanne voi syntyä, kun joku julkaisee vaikkapa Facebookissa albumiakuvia nimien kera. Kaikkia kuvia ei ole tarkoitettu mahdollisten työnantajien löydettäviksi.

Ja nyt jokainen humanisti ja naturalisti miettii, että mikä todellisuuden kohtaamisessa on niin vaikeaa. No se, että kuva ei kerro totuutta. Jokaisesta meistä saa rumia tai kauniita kuvia, sillä kaunis kuva ei ole mikään alkuajoista lähtien pätenyt itseisarvo. "Kaunis kuva" on kuvausperinne tai kuvan katsomisen perinne. Ja se muuttuu.

Kainuun Sanomilla kuulin tarinan toimittajalta. Hän oli tekemässä juttua vammaisesta naishenkilöstä. Kohde jännitti kuvausta, pohtien onko hän kuvaamisen arvoinen. Toimittaja ja kuvaaja vakuuttivat että hän tulee näyttämään hyvältä kuvassa. Kun kuva oli painettu lehteen, haastateltu soitti toimitukseen itku kurkussa. Hän ei itkenyt häpeästä tai surusta vaan onnesta, sillä hän ei tiennyt olevansa niin kaunis.

Mutta aina ei ole näin. Kohteen naama värjäytyy violetti-kelta-sini-vihreäksi salaman ja keinovalon yhteisvaikutuksesta. Tai laajakulmalinssi venyttää kasvot epämuodostuneiksi tavalla, joka ei näytä luonnolliselta eikä hyvältä, eikä ole kuvatulkinnan kautta hyödyllistä. Tai kuvaa terävöitetään niin runsaasti, että pieninkin finni näyttää avohaavalta ja silmät/suu näyttävät irroitettavilta osilta (Mr. Potato Head -efekti). Tai kohde hymyilee pakonomaisesti, jotta kukaan ei aavistaisi että hän on pierun syy, ja pönöttää jalat yhdessä, jotta seuraava rupsu ei tulisi varren kanssa.

Lopuksi mainittakoon, että haluan näyttää kuvassa hyvältä. Olkoonkin sitten rosoisella tai silottelemattomalla tavalla, mutta violetti en halua olla. Kertokaa toki miten suhtaudutte itseenne kuvassa.